keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Vappu, -pakko juhlia?


Vappu on hulluttelun, hauskanpidon, kimalluksen, värien, naurun ja ihmispaljouden keskellä karnevaalitunnelmissa pyörimisen aikaa, ainakin mielikuvissamme. Heräsin vappuaattoon kaikkea muuta kuin karnevaalitunnelmissa: vatsa kipeänä, mieli apeana, lähes yhtä väsyneenä kuin nukkumaan mennessänikin.

Epäilen, että olen sairastunut johonkin määrittelemättömään yleisten juhlapäivien vastustus -tautiin. Niin usein olen nykyään vain pahalla tuulella silloin, kun tuntuu että kaikki muut juhlivat. Päivinä, jolloin vain kuuluu olla juhlatuulella. Niinkuin esimerkiksi juhannuksena, uutena vuotena ja näin vappuna. Vaikka tänä vuonna olisi syytä ollutkin olla iloinen; sain viettää vappua ihan vapaalla. Mutta siltikään en oikein jaksanut innostua.

Ehkä syy apeuteen on siinä, ettei vappuun oikeastaan kuulu munkinpaiston ja simanteon lisäksi juuri mitään perinteitä. Ylioppilaslakkia voisi pitää päässä, kun sen vain joskus muistaisi etsiä siitä muuttolaatikosta, johon sen olen 19-vuotiaana kotoa pois muuttaessani vanhempieni vintille pakannut. 

Usein vappu on meille grillikauden aloituspäivä. Mutta Suomen kevätsäässä ei ole mitenkään taattua, että vappuna vielä tarkenisi grillailla. Nytkin vielä takapihaa koristaa lähes puolen metrin lumikinos, se ei juuri houkuttele terassille istuskelemaan ja nauttimaan raikkaasta (todella raikkaasta) ulkoilmasta. Samasta syystä myöskään piknikille ei oikein tee mieli. 

Onneksi aamupäivän kiukuttelun, tiuskimisen ja murjottamisen jälkeen sain kuin sainkin vappuaattoon uuden otteen ja uuden alun. Iltapäivän treenit salilla, jossa ei muuten minun lisäkseni kovin monta ihmistä ollut, antoivat mahdollisuuden purkaa kiukun ja unohtaa ikävän aamupäivän. Onneksi voin liikkua, eihän tästä muuten tulisi mitään! Treenin jälkeen jaksoikin sitten laittaa saunan lämpenemään ja skumpan kylmenemään. Lopulta vappuaatostakin tuli aivan kiva ilta, jaksoin jopa innostua käymään mutkan kaupungilla. Ja seuraavana aamuna syötiin brunssi. Ihan kaksin ja kotosalla, mutta brunssi kuitenkin. Sen jälkeen saikin sitten lopun päivää köllötellä ja sulatella täpötäyttä vatsaa.





Vappu oli ja vappu meni. Ja nyt on taas arki. Tuttu ja turvallinen arki, jolloin ei tarvitse odottaa mitään ihmeellistä tapahtuvaksi.Se on ihanaa se!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti