perjantai 11. toukokuuta 2018

Kesän ensimmäinen päivä





Eilen, helatorstaina se vihdoin tuli; . -kesän ensimmäinen päivä. Hartaudella odotettu ja kuitenkin yhtä yllättävä kuin aina. Ilmassa on vielä kevään viileä tuulahdus, mutta se tunne, kun ensimmäisen kerran rohkenet koiran kanssa lenkille lyhythihaisessa paidassa, on huumaava. Vihdoin myös kauan tarpeeksi lämmintä säätä odotellut grilli kuumeni ensimmäisen kerran tälle kesälle. Mikä tuoksu siitä lähtikään! Kesän, joutilaisuuden, huolettomuuden ja vapauden tuoksu.

Lenkkipolun varrella lähijärvi kimmelsi kauniisti ja heijasti auringon säteet moninkertaisina kasvojani lämmittämään. Jo monen kesän ajalta tutut sorsat olivat taas palanneet ja uivat tervehtimään rannalle. Koira kuoputti onnellisena sulaa maata ja kesän tuoksuista sammalta. Kuulokkeissa soi äänikirja, Mielikuvituspoikaystävä. Juuri sopivan huoleton, hömppä ja kesäinen.

Mutta jostain syystä kesän ensimmäinen päivä sai vain valjulle ja haikealle tuulelle. Ehkä muistikuvani "vanhoista hyvistä ajoista" ovat kultareunaisia ja ruusunpunaisia? Kuitenkin, olen melko varma siitä, että silloin vanhoina hyvinä aikoina kesän ensimmäinen päivä, joka tänä vuonna satuui vielä olemaan vapaapäivä, tarkoitti heti aamusta pelivälineiden, piknikhuopien ja eväskassien pakkaamista ja suuntaamista puistoon tai rannalle. Nyt tuosta yhteisestä innosta ja tekemisen meiningistä ei ole enää kuin muistot jäljellä. Kukapa enää osaisi, tai edes ehtisi, sännätä huoletta koko päiväksi puistoon hengaamaan ja ehkä vielä päivän päätteeksi eksymään tuttuun ravintolaan tanssimaan avojaloin, kesämekon helmat hulmuten?

Tästä minä en pidä aikuiseksi kasvamisessa. Haluaisin itsepintaisesti pitää kiinni tietynlaisesta nuoruuden huolettomuudesta ja spontaaneista kesäpäivistä. Päivistä ilman mitään tekemistä, mutta kuitenkin täynnä tekemistä. Päivistä, jolloin aamu on täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja. Aamuista, jolloin ei ole aavistustakaan siitä, mitä ilta tuo tullessaan. Mutta johonkin kauas "vanhoihin, hyviin aikoihin" nuo seikkailut ovat jääneet. Nyt elämme kiinni kalentereissamme, sovimme treffejä kuukauden päähän keskiviikkoiltapaivälle ja lopulta päädymme kuitenkin edellisenä iltana siirtämään treffit myöhemmäksi jonkun yllättävän menon sotkiessa aikataulut. Tämä on sietämätöntä, aivan liian aikuista minun makuuni. Tahdon elää hetkessä, olla ikuisesti huoleton kesän lapsi.

Kesän ensimmäinen päivä ei olekaan minulle kiinni lämpömittarin lukemista, ei auringonpaisteesta eikä pienen pienistä kesävaatteista. Kesän ensimmäinen päivä on vasta sitten, kun päivästä pääsee nauttimaan huolettomana ystävien ympärillä. Sitten on kesä, kun huomaa valoisan kesäyön kääntyneen aamuun ja silti vieläkin tanssittaa. Tanssittaa ilman haukotuksen haukotusta ja huolta seuraavasta päivästä. Siihen saakka tämä lämpöaalto on vain alkusoittoa kesälle, sen oikean kesän odottelemista.

Tulisitpa siis pian, kesän ensimmäinen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti