tiistai 8. toukokuuta 2018

Iso O


Jokainen narttukoiran omistaja tietää ne hullut viikot koiran juoksujen tienoilla, kun lenkkeilykin on yhtä tahtojen taistelua. Koira hullaantuu jokaisesta pienestäkin uroksen tuoksahduksesta, pissii treffikutsujaan muutaman metrin välein tienreunaan ja ihka oikean uroskoiran tullessa vastaan neitiä ei pidättele enää mikään: raketin lailla pojan perään ja peppu pystyyn. 

Meillä elätään tuota aikaa parhaillaan. Onhan kevät ja hormonit hyrrää, koirallakin. Hupaisaa ja samaan aikaan sietämätöntä, -sillä tässä koiran menoa seuratessani olen todennut, että eipä tuo juuri naisihmisen ovulaatiosekoilusta millään tavalla eroa. Voi meitä, koiraa ja minua, olemme kai varsinainen kaksikko!

Ovulaatio, Iso O, -tuo salakavalasti elämään hiipivä hullutus. Juuri, kun olet kuukautisista selvinnyt ja ajattelet, että nyt saan hetken aikaa elää tasaista ja rauhallista elämää, se alkaa taas. Vaivihkaa, hiljalleen, hiipien ja juonitellen se alkaa. Ensin tulee levottomuus. Huomaat kaupan kassajonossa, miten nenään tuoksahtava partavesi pistää pöksyt tutisemaan oudolla tavalla. Kadulla vastaan kävelee toinen toistaan komeampia ja charmantimpia miehiä. Salilla et saa katsettasi irti vieressä treenaavan, ihanan hikisen uroksen rintalihaksista. 

Kotonakin on mies, onneksi. Ihana ja yhtäkkiä jotenkin erityisen komeakin tuo kotona oleva mies on. Mutta noina hulluina päivinä tuo muuten niin ihana ja kaikin puolin täydellinen mieskään ei tunnu riittävän. Ovulaation levottomina päivinä mieli vaeltelee maailmalla, halajaa vahvan testosteronin tuoksun perässä sinne ja tänne, ei suostu tyytymään siihen hyvään, mitä kotona on. Sentään en ole tien laidassa pyllistelemässä jokaiselle vastaantulevalle pojalle koirani tavoin, mutta liekö tuokaan ihme olisi! 

Kerrassaan sietämätöntä, mutta samaan aikaan sentään jotain hyvääkin. Ison O:n aikoihin olen voittamaton. Olen upea, kapea ja nopea. Hehkun, hurmaan ja hyökyilen. Olen täynnä energiaa, saan asioita aikaiseksi hurjaan tahtiin ja luovuuteni kukkii tuottaen uusia, ihastuttavia ideoita. Juuri nyt, ison O:n pyörteissä olen esimerkiksi ratkaissut sen, millaisen työn keksin itselleni tulevaisuudessa, jos kotikaupungistani ei oman alan töitä löydy. Ja se on kuulkaas upea yritysidea, olen intoa täynnä! Ovulaatio tekee minusta hurmaavan, tuo esiin parhaat puoleni. Treeneissäkin nousee ennätyssuuria painoja ja kovallakin sykkeellä jaksaa painaa treenin loppuun saakka uupumatta. Myös kotiin energiaa riittää; joka paikka kiiltelee puhtauttaan ja ison O:n aikana myös kauan suunnitellut projektit, kuten kaappien siivoaminen, saunan tai ikkunoiden pesu, vaatteiden lajitteleminen kirppikselle tai satunnaiset maalausprojektit hoituvat tuosta vain.

Sitähän se on, yhtä alkukantaista käytöstä kuin koirallakin. Ja mikäs sen enempää raivostuttaisi. Pesänrakennuskaudeksi minä tätä kutsun. Hormonit hyrräävät jokaisen potentiaalisen isäkandidaatin perään, samaan aikaan pistäen tietenkin myös valmistelemaan pesää tuleville jälkeläisille. Ei ole paljoa ihmisluonto muuttunut sitten puusta alas kiipeämisen! Samojen viettien varassa yritämme suunnistaa vieläkin, pää vauvakuumeen ja pesänrakennusvietin sumentamana.

Ja yhtäkkiä, kaikki on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Eräänä kauniina päivänä huomaan, että vastakkainen sukupuoli ei aiheutakaan enää minkäänlaista vipinää. Oikeastaan minun onkin hyvä, vauvakuumekin on laantunut yhtä huomaamatta kuin alkoikin. Hulluus on ohi, nyt voi taas hetken aikaa elää rauhassa, tasaista ja ihanan intohimotonta arkea. Kunnes muutaman viikon päästä sama ralli alkaa taas uudelleen.

Kuten kaikki myrskyt, onneksi myös hormonimyrsky tasaantuu ennemmin tai myöhemmin. Ja onneksi tämänkin on vuosien myötä oppinut tunnistamaan. Vaikka mieli halajaa sinne tänne ja päässä pyörii mitä sekopäisempiä ajatuksia, tietää jo tämän tasoittuvan muutaman päivän päästä. Osaan jo välttää hormonipäissään tehtyjä ratkaisuja ja odottaa tasaisempaa hetkeä. Paitsi sisustusideoiden kanssa, ne on pakko saada toteuttaa heti nyt. Mutta tuleepahan tehtyä! Sen sijaan muuttokuormaa en ole vieläkään pakannut, vaikka lähes joka kuukausi Iso O minua koettaakin siihen houkutella. Mikä kiusankappale!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti