tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kun vapauden hurman maistaa sain.


Toinen lomaviikko meneillään. Tai loma ja loma, -virallisesti olen kai työtön. Mutta kuitenkin, päivät täynnä aikaa tehdä juuri niitä asioita mitkä eniten huvittaa. Hurmaavaa ja huumaavaa kerrassaan, en ole tajunnutkaan kuinka kipeästi olen ollut tällaisen vapaan kellunnan tarpeessa jo pitkän aikaa!

Se on toinen juttu sitten se, että osaanko ottaa rennosti. Viime viikolla tuli jo tehtyä pieni pintaremontti makuuhuoneeseen. Maalasin kauan silmääni kiusanneet epäsiistit ja taulunkoukkujälkien rei´ittämät seinäpinnat uusiksi ja lisäsin vähän väriä tylsän valkoiseen huoneeseen. Kun on aikaa vain olla kotona ja vielä kevään kirkas valo oikein korostaa jokaista pikkuvikaa, alkaa ympäristönsä nähdä ahdistavan tarkasti. Tekisi mieli saman tien remontoida koko asunto lattiasta kattoon! Mutta yksi asia kerrallaan, yritän malttaa olla ottamatta liian suuria projekteja hoitaakseni ja harjoitella sitä jouten oloakin edes pieninä annoksina kerrallaan.

Ihaninta, aivan kaikista ihaninta on kuitenkin ollut se, että olen saanut urheilla ja ulkoilla juuri niin paljon kuin mieli tekee. Ei ole tarvinnut tasapainoilla sen kanssa, että mihin aika ja voimat vielä työpäivän jälkeen riittävät. Olen saanut huoletta joogata aamulla, hiihtää päivällä ja käydä crossfit-treeneissä illalla. Ja mitkä säät, aurinko on tainnut paistaa tähän saakka joka ikinen päivä! Tätä on minun unelmaloma; hyvää oloa, ulkoilmaa ja virkeyttä!

Samaan aikaan kuitenkin mietin, että kauankohan tällaista elämää lopulta jaksaisi? Jo nyt alkaa tuntua kuitenkin siltä, että jotain uusia haasteita alkaa kaivata aivan pian. Kovin kauaa ei riitäkään pelkästään se, että tänään jaksoin kyykätä vielä suuremmilla painoilla kuin edellisissä treeneissä. Tunnistan jo sen, että mieli alkaa hiljalleen etsiä niitä uusia haasteita, vaikka aivan vielä en ehkä olekaan valmis niihin tarttumaan. Mutta se lienee loman päätarkoituskin. Että akut on ladattu ja uudet haasteet tuntuvat taas vastustamattoman houkuttelevilta.

Vielä jaksan kuitenkin ihastella sitä, että huomennakaan ei ole oikeastaan pakko yhtään mitään. Saan tehdä juuri mitä huvittaa, juuri sitä mikä hurmaa ja huumaa kaikkein eniten. Saan tarttua hetkeen ja toteuttaa mielitekoja juuri oman pääni mukaan. Tai olla toteuttamatta. 

Nyt aion kuitenkin keittää päiväkahvit ja istahtaa ulos auringonpaisteeseen kahvikupin ja kirjan kanssa.

Ihan vain koska voin. Se on hurmaavaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti