Viikonlopun vastakohtaparit


Eilen sitten luistin ensimmäisen kerran jokapäiväisestä hyvien asioiden haasteestani. Mutta tein sen nyt aivan tietoisesti ja harkiten: olen nimittäin huomannut, että näin työpäivinä ne muutama tunnit jotka iltaisin ehdin kotona hereillä olla, tahtovat kulua nenä tietokoneen ruudussa kiinni, näppäimistö sauhuten. Ajattelin, että lauantai-illan kunniaksi yritän, paino sanalla yritän, olla hieman enemmän läsnä. On sitten aivan toinen juttu miten yrityksessäni onnistuin, mutta ei mennä siihen nyt...

Sen sijaan mietiskelin juurikin yrittämistä ja hyviä aikeita. Tämä on ollut juuri sellainen hyvien aikeiden viikonloppu. Jossain aikeissa olen onnistunut, suurin osa taas on jäänytkin vain aikeiksi. Tänään esimerkiksi oli suunnitelmissa käydä kesken työpäivän hiihtämässä. Ihan vain, koska olisi työtehtävien välissä ollut muutama joutilas tunti ja kerrankin mahdollisuus päästä ladulle päivänvalon aikaan. Mutta aikeeksi se jäi, mukamas tuulen ja lumisateen takia. Vaikka totuus on ennemminkin se, etten vain viitsinyt ruveta illalla pakkaamaan hiihtovarusteita autoon kaiken laiskotteluun käyttämäni ajan kustannuksella. No, hiihtämisen sijaan olen käyttänyt tänään päiväni työpöydän ääressä notkumiseen, "suunnitteluun" (eli papereiden ja sähköpostien päämäärättömään selailuun) sekä tämä blogitekstin ideoimiseen ja kirjoittamiseen. Tuossa ajassa olisin ehtinyt vaikka mitä aivan oikeata ja tärkeämpää. Mutta ehkä joskus onkin tärkeää vain notkua? Tuhlata aikaa vain tuhlaamisen ilosta, olla tekevinään jotain tekemättä mitään, antaa ajatusten lentää ja käydä tyhjäkäynnillä? Tehokas ehtii olla sitten kun on sen aika.

Koska eilen jäi kirjoittamatta, tämän päivän postauksen hyvät asiat tulevat tuplana. Tai oikeastaan vastakohtapareina, jotka ihanasti täydentävät toisiaan. Ilman toista ei olisi toista, ja kumpaakin näistä tarvitaan.

Tehokkuus & pysähtyminen:
Minusta löytyy molempia. Olen toisinaan kovin tehokas ja toimelias. Saan halutessani paljon aikaan ja osaan aikatauluttaa päiväni niin, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Suunnittelen tarkkaan työpäiväni, koiranulkoilutukset, treenit ja kaupassakäynnit, ja koen että arkeni helpottuu kun minulla on selkeä suunnitelma missä järjestyksessä ja miten asiat teen. Mutta toisinaan on ihana myös antaa hieman löysätä tuosta tehokkaasta suorittamisesta, siirtää jokin asia tehtäväksi sitten joskus myöhemmin ja unohtua nautiskelemaan juuri siitä hetkestä, joutilaisuudesta ja pelkästä olemisen ihanuudesta.

Kannustaminen & joustaminen:
On ihanaa, että elämässäni on ihminen joka kannustaa minua eteenpäin, ei koskaan moiti vaikka riennan vielä pitkän työpäivän jälkeen treeneihin, on heti mukana kun ehdotan asioilla käyntiä, kotitöitä, siivouspäivää, yhteistä lenkkiä... mitä vain. Mutta on myös ihanaa, että tuo sama ihminen ymmärtää sen, kun haluaa vain olla. Sen, että joskus tekee mieli perua yhteinen suunnitelma ja olla vain. Vaihtaa vaikkapa treffi-ilta kaupungilla leffaan ja poppareihin kotona. Ja toisaalta, on myös tilanteita jolloin ei itsekään ymmärrä että olisi kenties hyvä hidastaa tahtia, siksi on erityisen tärkeää että on vierellä ihminen joka välillä jarruttelee ja rauhoittelee. Olen oppinut, että siivota voi aivan hyvin huomennakin, jos tänään tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Yksinkertaista, mutta nerokasta. Ja silti niin vaikeaa muistaa.

Aikataulut & hetkessä eläminen:
Minulla on edelleen paperikalenteri ja on varmasti niin kauan kuin kynä pysyy kädessäni. Olen tarkka ajankäytöstäni, suunnitelen päiväni huolella kuten jo aiemmin kerroin. Minun täytyy tietää, milloin tapahtuu mitäkin ja ennen kaikkea missä välissä ehdin syödä. Kalenterini reunat ovat myös täynnä listoja, joissa on päivän hoidettavat asiat yksitellen yliviivattavaksi ne tehtyäni. Saan paljon aikaan silloin kun aikatauluni ovat kiinni minusta itsestäni. Aina näin ei tietenkään ole, vaan yllättäviä tilanteita tulee eteen tämän tästä. Toisaalta olen myös hetkessä eläjä. On ihanaa välillä unohtaa aikataulut ja suunnitelmat ja tehdäkin jotain aivan muuta kuin oli alunperin ajatellut. Muuttaa päivän suunnitelmat viime tipassa, tehdä juuri sitä mihin sillä hetkellä tuntuu olevan suurin flow. Innostuksen vallassa useimmiten tulee hyvää jälkeä, ne tylsemmät hommat ovat yhtä tylsiä myös myöhemmin. Tietenkään aina näin ei voi tehdä, mutta olen kiitollinen siitä, että minulla kuitenkin on melko suuri vapaus suunnitella päiväni itse, kuunnellen myös itseäni.

Vastakohdat ja niiden tasapaino, siinä kai se elämisen taito on?

Kommentit