perjantai 2. helmikuuta 2018

Toinen toista, -rakkauden päivä.





Toinen päivä helmikuun haastetta menossa, ja uskon jo hoksanneeni jotain olennaista. Nimittäin,- sillä miten tulevaan päivään suhtautuu, on paljon suurempi merkitys siihen millaisena päivän lopulta kokee, kuin uskoinkaan.

Kaksosten päivähän tämä on virallisesti, toinen toista. Mutta varsin sopiva päivä myös parisuhteeseen keskittymiselle ja toinen toistemme hemmottelulle. Vitsailimme aamupalapöydässä siitä, että tänään on aivan loistava mahdollisuus jo päivämääränkin puolesta keskittyä meihin ja tehdä yhteisestä ajasta mahdollisimman hyvää ja antoisaa. Itsekseni mietin, että niinpä, tänään otan tuon ajatuksen ihan tosissaan ja teen tästä rakkauden ja välittämisen päivän. On tässä viikon aikana, varsinkin iltaisin töiden jälkeen väsyneenä, tullut näytettyä se vähemmän hurmaava puoli itsestäni puolisolle. Ja niinhän se on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, -toinen toisemme huomioimisessa ei ole papukaijamerkkejä hienoista suorituksista tällä viikolla kyllä jaettu.

Tänään lähdin aamupalapöydässä käydyn keskustelun jälkeen päättäväisesti sydän täynnä rakkautta kohti päivän töitä. Onneksi työpäivä oli lyhyt ja palasinkin tavallista pirteämpänä kotiin. Hyvällä tuulella, haastamatta riitaa. Todellinen haaste oli iltapäivän yhteinen kauppareissu täpötäydessä ja ruuhkaisessa perhemarketissa. Jotenkin kuitenkin siihen saakka hyvin mennyt päivä inspiroi niin, että onnistuin kahlaamaan koko reissun ilman yhtään tiuskimista tai kiukuttelukohtausta. Pidän sitä saavutuksena, jonka jälkeen saan taputtaa itseäni ylpeästi olalle. Sen verran ruuhkassa provosoituvaa, rauhaa ja omaa tilaa rakastavaa ihmistyyppiä kun olen. Meillä on siis vieläkin rauha maassa, hyvä tahto, rakkautta ilmassa, vatsa täynnä lempiruokaa ja saunakin lämpenemässä. Mietinkin tässä, että ehkä useammin kuin tiedostankaan, toisessa ärsyttävät asiat ovat omasta kulmikkaasta, hyökkäävästäkin käyttäytymisestä johtuvia. Olisikohan syytä opetella lisää lempeyttä?

Minä selvisin kiukuttelematta. Hyvä minä! Ja kiitos ihanalle miehelleni, joka sietää myös ne kiukun hetket. Tänään haluan katsoa häntä vaaleanpunaisten lasien läpi ja viettää lopun iltaakin päivän teeman mukaisesti, kiitollisena toinen toisistamme.

Ja sitten vielä tuo kolmas perheenjäsen, tuo karvaisempi ja hölmöin kaikista. Tänään palasin paljon aikaisemmin kuin hän osasi edes odottaa. Ja voi sitä riemua mikä minun kotiinpaluusta alkoikaan! Tuntui, ettei siitä tule loppua. On hyvä tulla kotiin, kun joku on sinua pienen koiran uskollisuudella noin kovasti odottanut. Vähäisinkin pahan tuulen vire kaikkoaa kyllä hetkessä.

Me olemme hyvä kolmikko, minä, hän ja karvainen kaverimme. Tänään kiitän meistä.

Rakkautta perjantai-iltaan ja koko viikonloppuun. Nauttikaa toinen toisistanne!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti