Helmikuun yhdeksännen hupaisat huomiot


Olin tänään työni puolesta muutaman tunnin Yhteisvastuukeräyksen lipaskerääjänä. Siinä marketin aulassa seisoskellessani ehdin tehdä monta havaintoa ohikulkevista ihmisistä ja tämä ilta onkin mennyt noita huomioita analysoiden, hieman huvittuneissakin tunnelmissa.

Olen tarkkailijaluonne. Voisin helposti istua kokonaisen päivän kahvilassa seuraten kanssakahvittelijoitani ja ohi kulkevia ihmisiä kuvitellen ketä he ovat, mistä he tulevat, mihin ovat menossa, mitä ajattelevat juuri nyt... Ihanaa, inspiroivaa ja mielikuvitusta ruokkivaa puuhaa. Kannattaa kokeilla joskus! 

Minua jännittää aina valtavasti, kun eteen tulee työtehtävä, joka vie minut keskelle ihmisiä. Jännitän osaanko olla, nauretaanko minulle tai kyseenalaistetaanko minut täysin. Tai onko joku niin avoimen vihamielinen, etten pysty ottamaan vastaan tuota vihanpurkausta, vaan hätäännyn tai menen täysin lukkoon. Varsinkin silloin, kun on kirkon asialla, joutuu varautumaan välillä todella jyrkkään ja vihamieliseenkin suhtautumiseen. Mutta taas tänään huomasin pelänneeni turhaan. Ihmiset ovat ihania ja sydämellisiä, vilpittömän kiinnostuneita auttamaan ja kyselemään keräyksen kohteesta. Olen jälleen ylpeä siitä, että uskallan mennä kohti pelkojani, omalle epämukavuusalueelleni. Siinä ohikulkijoiden kanssa jutustellessani ja mummujen kanssa kuulumisia vaihtaessani unohdin hyvin pian edes jännittäneeni koko tilannetta.

Yksi erityisen herttainen mummu jäi mieleen. Hän, minulle entuudestaan tuiki tuntematon vanha rouva, istui viereeni penkille odottelemaan saattajansa juostessa hoitamaan hänen asioitaan. Hän totesi minulle heti: "ihanaa kun olet siinä, -toivoinkin, että täällä olisi joku tuttu juttukaveri... tai eihän me vielä tuttuja olla, mutta pian ollaan kun hetki jutustellaan!" Tuota vilpitöntä, ennakkoluulotonta ja uteliasta asennetta ihmisiä kohtaan haluaisin häneltä oppia. Kunpa osaisikin aina suhtautua samalla tavalla, ilman ennakko-oletuksia, jokaiseen vastaantulijaan. Uskon, että palkintona tuosta asenteesta on varmasti lukemattomia mieleenpainuvia kohtaamisia ja paljon uutta oppia maailmasta. Tuolla rouvalla alkoivatkin jo 100-vuotissyntymäpäivät lähestyä, epäilemättä yksi noin pitkän iän salaisuuksista onkin vireä ja utelias mieli. Olen kiitollinen siitä, että työni kautta ja toki myös työn ulkopuolella saan kohdata kaiken ikäisiä ihmisiä. Myös näitä ikinuoria tervaskantoja, joiden tarinoista oppii paljon ja saa näkemystä omaan elämäänsä. Erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset ovat suuri rikkaus.

On syytä olla kiitollinen myös vilkkaasta mielikuvituksesta. Se on lahja, vaikka joskus tuntuukin myös melkoiselta rasitteelta. Viihdyn mielikuvitukseni ansiosta hyvin itsekseni pitkiäkin aikoja, kuvittelen yhtä ja toista sekä käyn pitkiä ja polveilevia keskusteluja itseni kanssa. Kuulostaa kajahtaneelta, eikö vain? Mutta maailma olisi aivan liian tylsä, jos vain kaikki se minkä näemme olisi totta.

Ja niitä hupaisia huomioita vielä: on hassua, miten eri tavoin ihmiset reagoivat nähdessään lipaskerääjän. Suurella osalla on valtava tarve selitellä miksi eivät juuri nyt lahjoita: nyt ei sattunut käteistä mukaan, olen jo laittanut rahaa toiseen lippaaseen... Vaikka eihän minun, kerääjän, mieleenkään tulisi tuomita ketään. Tiedän toki itsekin, kuinka harvinaista käteinen raha nykyään on. Liekö kyse siitä, että ajattelemme jokainen olevamme hyviä ihmisiä ja pelkäämme, ettei tuo ihminen tuossa lippaan kanssa pidäkään minua sellaisena? On hurjaa, kuinka tärkeää meille onkaan näyttää hyvältä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja toimia niin, että se näyttäisi toistenkin silmissä hyväksyttävältä. Taidamme olla enemmän laumaeläimiä kuin uskommekaan.

Mutta niitä vielä herkullisempia huomioita tein viikonloppuostoksiaan tekeviä ihmisiä tarkkaillessani. On huvittavaa, miten ostoskassista pilkottavista ostoksista voi melko helposti ennustaa tulevan viikonlopun kulun: yksi valmistautui treffeille, muutama poikien tai tyttöjen iltaan, muutamassa perheessä oli herkkupäivä ja leffailta tulossa, useampi vanhempi pariskunta näytti aikovan tehdä vähän kotitöitä ja valmistaa lauantaina vähän parempaa illallista... Lista on loputon, vain se mielikuvitus on rajana. 

Haluan viikonlopun kunniaksi haastaa teidätkin heittäytymään mielikuvituksen vietäviksi. Antakaa ajatustenne ja kuvitelmienne lentää, saatatte yllättyä siitä kuinka hupaisa paikka tämä maailma onkaan elää! 

Kommentit