8. helmikuuta: rakkaudesta ja ruuasta




Ruoka, päivieni suuri ilo ja keskeinen sisältö. Vaan kenelläpä ei olisi. Työn jaksaa paremmin kun välillä saa pysähtyä syömään rauhassa ja hyvin, ja treenin loppupuoliskon raskaimmat toistot leikiten tulevaa ateriaa suunnitellessa. Tänään aionkin fiilistellä syömisen ihanuutta.

Suuri askel minun viime syksynä alkaneen elämäntaparemonttini varrella on ollut järkevämmän ruokarytmin noudattaminen. Aloitin viime syksynä kuuden viikon tarkalla ruokavaliolla. En niinkään painonpudotusmielessä, vaan halusin saada uudelleen kiinni syömisen rutiineista: kuinka paljon, ja kuinka usein olisi hyvä syödä. Ja hyvin nopeasti huomasin, että kyse on nimenomaan siitä, että kuinka paljon onkaan syötävä. Olen aina syönyt lounaani kohtuullisen tunnollisesti, ja "salaattihirmuna" vielä varsin terveellisestikin, mutta kompastuskivenäni ovatkin olleet nimenomaan välipalat. Olen ollut laiska eväiden tekijä, välipalana on usein toiminut banaani tai suklaapatukka, ja kotiin päästyäni nälkä on ollut jo niin valtava, että jääkaapista tekee mieli syödä koko sisällön lisäksi ovetkin.

Olen opetellut kantapään kautta viime syksynä ja kuluvana talvena välipalojen tärkeyttä. Nykyään tunnistan hyvin sen nälän, joka iskee illalla heti jos välipalojen ja ruokailujen väli venähtää yli neljän tunnin. Varsin sääntöihin ja aikatauluihin kangistunut vatsa minulla siis on, vaikka muuten aikataulujen kanssa en ole niin turhantarkka. Olenkin todennut, että jos mietityttää, että pitäisikö syödä jotain nyt vai pärjäänkö vielä hetken, todennäköisesti kannattaa syödä juuri silloin. Mieluummin liian usein, kuin liian harvoin. Nykyään yritänkin huolehtia siitä, että työpaikankin eväskaapeista löytyisi aina perusvälipalatarvikkeet, kuten rahkaa, mehukeittoa, pähkinöitä, puuroa ja todella kiireisiin hetkiin proteiinipatukoita.

Mielitekojen määrä on vähentynyt huomattavasti syömistä säännöllistämällä. Vaikka totta kai niitä välillä tulee, ja yleensä syönkin hyvällä omallatunnolla sen mitä mieli tekee. Tänäänkin oli pakko saada työpaikan kahvihuoneessa tarjolla oleva laskiaispulla, vaikka pääosin pyrinkin pitämään kiinni siitä periaatteesta, että arkipäivisin ja töissä en herkuttele. Toki työni on sellaista, että usein kakkua ja muita juhlaherkkuja on tarjolla parhaimmillaan monessa eri tilaisuudessa päivän mittaan. Noita harvoin tekee oikeasti mieli, mutta aina ei viitsi kieltäytyäkään, vaan kohteliaisuussyistä ottaa pienen palan. Onneksi täällä syödään paljon lohikeittoa ja leipäjuustoa, ne ovat minun suuria herkkujani molemmat!

Hyvien asioiden helmikuu on mainio ajankohta ihailla hieman myös ruokaremonttini tuloksia. Toki paino on pudonnut, voisin olla ylpeä jokaisesta kadonneesta kilosta ja senttimetristä. Mutta paljon ylpeämpi olen siitä, että olen omilla pienillä valinnoillani pystynyt edistämään jaksamistani ja hyvinvointiani hurjan paljon. Olen nykyisin paljon pirteämpi, positiivisempi ja aikaansaavempi kuin vielä puoli vuotta sitten. Pystyn suhtautumaan ruokaan rennosti kyttäämättä jokaista suupalaa, mutta vaadin kuitenkin itselleni pääosin ravintoa, jonka tiedän tekevän minulle hyvää. Nautin taas syömisestä pelkäämättä paisuvani kuin pullataikina tai sortumatta liian tiukkaan syömisteni tarkkailuun.

Ruoassa on ihanaa myös se, että se kokoaa ihmisiä yhteen. Syödessään ihminen harvoin on pahalla tuulella ja ruokalautasen äärellä usein tuleekin käytyä uskomattoman hienoja, syvällisiäkin keskusteluja. Työpaikan kahvihuoneessa eväitä syödessä tutustuu työkavereihin aivan uudella tavalla ja toisaalta saa myös paljon inspiraatiota ja reseptejä omiin kokkailuihin toisten eväsannoksia ihastellessaan.

Minulle kokkaaminen ja ruuanlaitto on myös mitä suurin tapa osoittaa rakkautta. Arkinen, mutta aina yhtä romanttinen merkki puolison rakkaudesta on ainakin minulle valmis ruoka lämpimänä liedellä illalla kotiin tullessani.  Niin oli tänäänkin. Ihana, konkreettinen tapa osoittaa toiselle välittävänsä ja huolehtivansa. Ruokalautasen äärellä myös rauhoittuu, unohtaa yleensä päivän työkiireet ja keskittyy kuuntelemaan toisen päivän kuulumiset. Ruoka on minulle siis myös rakkauden ja läheisyyden rakennusainetta, tapa huolehtia ja helliä lähimpiään.

Mutta on ruoka myös taidetta. Taidetta, ja taitoa, joka parhaimmillaan yhdistyy monin aistein nautittavaksi. Toki tällaisen tuiki tavallisen torstain ruokanautinnot harvoin yltävät kovin korkeisiin sfääreihin, mutta toisaalta myös aivan tavallinen, puhdas arkiruokakin on parhaimmillaan ihanaa ja nautinnollista. Esimerkiksi puhtaat suomalaiset marjat, smoothiet, puurot, mausteiset keitot ja värikkäät salaatit : mitä arjen luksusta! Minulle ruuassa tärkeää, tuoksun ja maun lisäksi, on myös ulkomuoto. Rakastan kauneutta ympärilläni, miksi siis ruokakin ei voisi näyttää hyvältä ja kauniilta lautasellani? Tykkään myös kattaa kauniisti, sytytellä kynttilöitä ja hiljentää radion ja television ennen ruokailuhetkeä. Ruuassa on jotain pyhää.

Ajatus oli kuvata tänään kaikki päivän aikana syömäni ateriat, mutta suunnitelma petti jo lounaalla. Alla kuitenkin ruokapäiväkirjani tältä päivältä. Minua kiinnostaa jostain syystä pohjattomasti naistenlehdissä olevat julkkisten ruokapäiväkirjat. On hauskaa ja inspiroivaakin seurata mitä toiset syövät. Siksipä ajattelin paljastaa myös yhden oman arkipäiväni ruokalistan.

7.30     Aamiainen: smoothie, jossa rahkaa, banaania, marjoja ja limeä, siemennäkkäri Oivariinilla, juustolla ja kurkulla, kahvia
11.00   Lounas kouluruokalassa: kanapastaa, salaattia ja kurkkua
14.00   Välipala: rahka, mehukeittoa ja cashewpähkinöitä, laskiaispulla, kahvia
16.45 Välipala: Elovenan minuuttipuuro
20.00 Treenin jälkeen proteiinipatukka
20.45 Illallinen: miehen tekemää makaronilaatikkoa ja porkkanaraastetta

Aika paljon ruokaa, mutta just sopivasti! Täydellä vatsalla on paljon helpompaa olla hurmaava! :)
 

Kommentit