tiistai 1. marraskuuta 2016

Ei niin fressi marraskuun eka



Liekö syynä liian ihana viikonloppu? Vai sittenkin se, että tänään tosiaan on marraskuun ensimmäinen? Joka tapauksessa energiat on aivan nollissa, mieli matalalla ja pinna niin kireällä, että jo oma peilikuvakin pelottaa. Tekisi mieli kaivaa luola ja piiloutua sinne pakoon arjen kohtuuttomalta tuntuvia vaatimuksia. Niin kuin nyt vaikka aamuisin lämpimästä peitonmutkasta ylös kömpimistä tai mitään ajattelua ja keskittymistä vaativaa.

Ja niinkuin aina huonon viikon tullen, juuri tällä viikolla pitäisi oikeasti olla erityisen skarppi, jaksaa pakertaa ja tehdä hartiavoimin töitä. Mutta millä energialla?

Jostain sitä energiaa nyt on kaivettava. Varsinkin, kun vasta viime viikolla menin lupaamaan, että tämä marraskuu tulee olemaan hyvän olon marraskuu. Ensimmäinen päivä ei kovin lupaavasti alkanut, mutta huomenna skarppaan! Siis aivan oikeasti skarppaan. Vaikka muuten olenkin kulkenut tyhjäkäynnillä koko päivän, sain varattua tutustumiskäynnin kuntosalille huomiseksi. Jotain konkreettista oman hyvinvoinnin eteen siis kuitenkin!

Olen haaveillut salikortista ja erityisesti ryhmäliikuntatunneista jo pitkään. Näen säännöllisesti unia, joissa olen BodyPump -tunnilla kyykkäämässä jalat tutisten. Se on ihana uni! Olen ehdottomasti ryhmäliikuntatuntitreenaaja. Kilpailuvietti on sen verran kova, että kisaan aina alitajuisesti vieruskaverin kanssa ja huomaamatta tuleekin sitten treenattua kovempaa kuin uskoi pystyvänsäkään. Mutta kun, eihän se ilmaista huvia ole. Huomaan, että olen haudannut tuon haaveen pitkäksi aikaa vain, kun tuntuu aivan liian härskiltä ja itsekkäältä sijoittaa niin paljon rahaa omaan itseensä. 

Mutta. Minkä hintaiseksi ylipäätään hyvinvoinnin, hyvän olon, reippaamman mielen ja tyytyväisyyden itseensä voi arvioida? Jos arki ei ole vain sinnittelyä iltaan saakka, vaan siitä jaksaisi vielä nauttiakin, eikö se ole pienen rahallisen panostuksenkin arvoista? 

Uskon, että on. Omaan hyvinvointiin panostaminen on varmasti myös teko, joka pitkässä juoksussa maksaa itsensä moninverroin takaisinkin. Huomenna siis salikassi harteille ja aloittamaan Fressimpi marraskuu! Ainakin aion testata vähän aikaa käytännössä, miten saan treenit mahtumaan arkeen. Suunnittelua se varmasti vaatii, kun koulupäivät venyvät usein iltaan saakka ja koirakin tarvitsee vielä vähintään kolme lenkkiä päivittäin. Mutta huolellisella aikatauluttamisella, innolla ja hyvillä mielin sen uskoisi onnistuvan. Ja pienin askelin. Ei ole aikomustakaan aloittaa mitään "viisi salitreeniä viikossa" -hullutusta.

Fressimpi marraskuu on kirjoitettu isolla siksi, että päädyin katsastamaan Fressi -ketjun salin täällä Kuopiossa. Tuon saman ketjun sali kun löytyy myös kotoa Oulusta, joten pääsen treenaamaan molemmissa kaupungeissa. Pitkään ajattelin, että tässä kahden kaupungin väliä seilaavassa elämässä on mahdoton sitoutua mihinkään yksittäiseen saliin. Onneksi siis on ketjut!  

Otetaan niskalenkki pimeästä ja marraskuusta! Tsemppiä arkeen! Ja muistetaan toki välillä myös torkkua sohvalla viltin alla koko ilta. Marraskuussa sekin on sallittua, jopa lähes pakollista!