Tässä hiljattain tapasin ystävääni, jonka kanssa edellisen kerran olemme tainneet nähdä kasvotusten melkein kolme vuotta sitten. Niin aika vain kuluu. Vaikka tuntui, että vastahan me tapasimme, on molempien elämässä ehtinyt tapahtua vaikka mitä tuossa ajassa. Toinen on tullut äidiksi, opiskellut uuden tutkinnon ja luonut itselleen uuden uran. Minä taas olen tehnyt jotain muuta, en mitään yhtä mullistavaa, mutta kuitenkin.
En ole niitä ihmisiä, jotka osaisivat soitella Mitä kuuluu? -puheluita ystävilleen säännöllisin väliajoin. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö miettisi heitä ja välittäisi. Mutta en vain osaa ottaa puhelinta käteen ja soittaa. Ajattelen, että kysyn sitten kun nähdään. Ja siihen tosiaan saattaa mennä useampi vuosi, vaikka saman maan rajojen sisäpuolella asutaankin. Niin vähiin on reissaaminen ja kyläily nykyään käynyt. Ei välttämättä ole ylipäänsä mahdollista pitää lomaa ja reissata ympäri Suomenmaata.
Onneksi on some, olen ajatellut. Pysyn jotakuinkin kärryillä siitä…
En ole niitä ihmisiä, jotka osaisivat soitella Mitä kuuluu? -puheluita ystävilleen säännöllisin väliajoin. Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö miettisi heitä ja välittäisi. Mutta en vain osaa ottaa puhelinta käteen ja soittaa. Ajattelen, että kysyn sitten kun nähdään. Ja siihen tosiaan saattaa mennä useampi vuosi, vaikka saman maan rajojen sisäpuolella asutaankin. Niin vähiin on reissaaminen ja kyläily nykyään käynyt. Ei välttämättä ole ylipäänsä mahdollista pitää lomaa ja reissata ympäri Suomenmaata.
Onneksi on some, olen ajatellut. Pysyn jotakuinkin kärryillä siitä…
- Hae linkki
- Google+
- Sähköposti
- Muut sovellukset